Työkiireet ovat hieman haitanneet kirjoittamasta, mutta
ajattelin pitkästä aikaa raapustaa jotain. Juttu on itse asiassa julkaistu
viimeisimmässä IPR-Infossa tänä syksynä hieman muokatussa muodossa. Kyseessä on ehkä hieman vähemmälle
huomiolle jäänyt unionin tuomioistuinratkaisu viime keväältä, Martin Blomqvistv Rolex SA and Manufacture des Montres Rolex SA (Rolex), on parantanut selvästi
mahdollisuuksia puuttua verkossa myytäviin tuoteväärennöksiin erityisesti
yhdessä uuden tuoteväärennösasetuksen uudistusten myötä.
Mitä loukkaus edellyttää?
Tanskalainen Blomqvist tilasi 2010
kiinalaisella internetsivustolla pidetystä sähköisestä kauppapaikasta
Rolex-merkkiseksi ilmoitetun rannekellon. Tilaus ja maksu tapahtuivat myyjän
englanninkielisen internetsivuston kautta ja varsinainen toimitus tapahtui
suoraan myyjältä Hong Kongista postin kautta.
Kun paketti saapui Tanskaan, tulliviranomaiset tarkastivat
sen. Epäiltyään tuotteen olevan väärennös, he päättivät lykätä kellon
luovutusta. Saatuaan ilmoituksen tulliviranomaisilta, Rolex totesi tuotteen
olevan väärennös ja pyysi luovutuksen lykkäämisen lakkaamista ja Blomqvistilta
lupaa kellon tuhoamiselle.
Blomqvist kuitenkin väitti ostaneensa kyseisen kellon
laillisesti ja kieltäytyi tuhoamisesta. Tämän jälkeen ensimmäisessä vaiheessa
tuomioistuin (Sø- og Handelsretten) ) hyväksyi Rolexin vaatimuksesta kanteen
Blomqvistia vastaan.
Blomqvist valitti korkeimpaan oikeuteen (Højesteretiin),
joka pohti oliko tapahtunut tuoteväärennösasetuksen soveltamista edellyttävä
immateriaalioikeuden loukkaus. Asiakas oli hankkinut kellon omaan yksityiseen
käyttöönsä ja väitti, ettei tämän johdosta loukannut immateriaalioikeuksia.
Oikeudenloukkaus on ollut nimenomainen edellytys
tuoteväärennösasetuksen (1383/2003) soveltamiselle, joten tapauksessa olikin
arvioitavana erityisesti kysymys siitä, oliko kiinalainen verkkosivusto
loukannut immateriaalioikeuksia ja asiasta pyydettiin EUT:n ennakkoratkaisua.
Ostaminen riittää loukkaukseen
Pääasiassa ei sinänsä riitautettu Rolexin olevan niiden
tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien haltija, joihin se jutussa vetosi.
Pääasiassa ei myöskään riitautettu sitä, että kello oli väärennetty ja
laittomasti valmistettu tavara.
Kolmansista maista peräisin olevat tavarat, jotka ovat
EU:ssa teollis- tai tekijänoikeudella suojatun tuotteen jäljitelmiä, voivat
loukata näitä oikeuksia ja niitä voidaan siten luonnehtia väärennetyiksi
tavaroiksi, jos näytetään, että ne on tarkoitettu saatettaviksi myyntiin
unionissa. EUT:n mukaan tästä on näyttönä erityisesti se, että tavaroita on
myyty asiakkaalle unionissa tai niistä on osoitettu myyntitarjous tai mainontaa
kuluttajille unionissa.
Se, että myynti on tapahtunut internetsivustolla
pidetyssä sähköisessä kauppapaikassa kolmannessa maassa, ei pelkästään ole
esteenä sille, että myydyn tavaran tavaramerkkioikeuden haltija saa
tuoteväärennösasetuksen mukaista suojaa. EUT:n mukaan ei ole lisäksi tarpeen
tutkia sitä, onko tämä tavara ollut ennen myyntiä kuluttajille unionissa
kohdistetun tarjouksen tai mainonnan kohteena.
EUT:n ratkaisun mukaan tuoteväärennösasetusta onkin
tulkittava siten, että oikeudenhaltija saa sen mukaista suojaa jo tavaran
ostamisen perusteella, vaikka sähköinen kauppapaikka sijaitseekin kolmannessa
maassa, mutta tuotteet päätyvät jakeluun unionin alueella, jossa ne on suojattu
tavaramerkkien ja/tai tekijänoikeuden perusteella.
Pienille lähetyksille tulossa erityinen menettely
Jutun alussa mainittiinkin, että aiempi tuoteväärennösasetus
on korvattu vuoden alusta uudella asetuksella (608/2013), jolla on saatu
Suomessakin voimaan kauan kaivattu yksinkertaistettu hävitysmenettely. Pieniin
lähetyksiin soveltuu tietyin edellytyksin vieläkin yksinkertaisempi menettely,
jossa tulli ilmoittaa suoraan hävitysaikeesta tavaranhaltijalle.
Asetuksessa ’pienellä lähetyksellä’ tarkoitetaan posti- tai
pikalähetystä, joka sisältää kolme yksikköä vai vähemmän tai on bruttopainoltaan
vähemmän kuin kaksi kilogrammaa. Määritelmän piiriin kuuluvat esimerkiksi juuri
edellä mainitussa tapauksessa käsitellyt yksittäiset tuotetoimitukset, kuten
kellot tai vaikkapa korut tai pienelektroniikka.
Tavaranhaltijan nimenomaista suostumusta ei enää edellytetä,
vaan pienten lähetysten hävittäminen on mahdollista, jos sitä ei vastusteta 10
työpäivän kuluessa. Pienten lähetysten hävitysmenettelyn osalta oikeudenhaltija
on aina kuluvastuussa tullin vahvistaman maksutaulukon mukaisesti eikä siitä voi
tapauskohtaisesti kieltäytyä.
Tervetullut ratkaisu
Oikeudenhaltijat ovat jo ottaneet ratkaisun tervetulleena
vastaan. Yhdessä uuden tuoteväärennösasetuksen kanssa se parantaa
mahdollisuuksia puuttua verkossa liikkuviin tuoteväärennöksiin.
Ratkaisun osalta on huomattava, että mikäli ostoa ei ole
tapahtunut tai eri osapuoli vastaa myynnistä tai toimituksesta, on loukkauksen
edellytyksenä edelleen tarjouksen tai mainonnan kohdentaminen kuluttajille
kysymykseen tulevassa valtiossa (kts. muun muassa L’Oréal ym., C-324/09) tai
Donner, C-5/11).
Vastaavasti pieniä lähetyksiä koskevasta menettelystä
kiinnostuneiden tulee huolehtia tullivalvontahakemuksen jättämisestä ja
asianmukaisen kohdan valinnasta hakemuksessa.
Seuraavaksi palaan taas M&A-aiheisiin,
joista lisää lähiviikkoina - hauskaa pikkujouluaikaa!
Yt.
Jan
No comments:
Post a Comment