Tuesday 25 November 2014

Martin Blomqvist - case - milloin voi puuttua verkossa myytäviin tuoteväärennöksiin?

Työkiireet ovat hieman haitanneet kirjoittamasta, mutta ajattelin pitkästä aikaa raapustaa jotain. Juttu on itse asiassa julkaistu viimeisimmässä IPR-Infossa tänä syksynä hieman muokatussa muodossa. Kyseessä on ehkä hieman vähemmälle huomiolle jäänyt unionin tuomioistuinratkaisu viime keväältä, Martin Blomqvistv Rolex SA and Manufacture des Montres Rolex SA (Rolex), on parantanut selvästi mahdollisuuksia puuttua verkossa myytäviin tuoteväärennöksiin erityisesti yhdessä uuden tuoteväärennösasetuksen uudistusten myötä.
 
Mitä loukkaus edellyttää?
Tanskalainen Blomqvist tilasi 2010 kiinalaisella internetsivustolla pidetystä sähköisestä kauppapaikasta Rolex-merkkiseksi ilmoitetun rannekellon. Tilaus ja maksu tapahtuivat myyjän englanninkielisen internetsivuston kautta ja varsinainen toimitus tapahtui suoraan myyjältä Hong Kongista postin kautta. 

Kun paketti saapui Tanskaan, tulliviranomaiset tarkastivat sen. Epäiltyään tuotteen olevan väärennös, he päättivät lykätä kellon luovutusta. Saatuaan ilmoituksen tulliviranomaisilta, Rolex totesi tuotteen olevan väärennös ja pyysi luovutuksen lykkäämisen lakkaamista ja Blomqvistilta lupaa kellon tuhoamiselle.

Blomqvist kuitenkin väitti ostaneensa kyseisen kellon laillisesti ja kieltäytyi tuhoamisesta. Tämän jälkeen ensimmäisessä vaiheessa tuomioistuin (Sø- og Handelsretten) ) hyväksyi Rolexin vaatimuksesta kanteen Blomqvistia vastaan.

Blomqvist valitti korkeimpaan oikeuteen (Højesteretiin), joka pohti oliko tapahtunut tuoteväärennösasetuksen soveltamista edellyttävä immateriaalioikeuden loukkaus. Asiakas oli hankkinut kellon omaan yksityiseen käyttöönsä ja väitti, ettei tämän johdosta loukannut immateriaalioikeuksia.

Oikeudenloukkaus on ollut nimenomainen edellytys tuoteväärennösasetuksen (1383/2003) soveltamiselle, joten tapauksessa olikin arvioitavana erityisesti kysymys siitä, oliko kiinalainen verkkosivusto loukannut immateriaalioikeuksia ja asiasta pyydettiin EUT:n ennakkoratkaisua.

Ostaminen riittää loukkaukseen
Pääasiassa ei sinänsä riitautettu Rolexin olevan niiden tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien haltija, joihin se jutussa vetosi. Pääasiassa ei myöskään riitautettu sitä, että kello oli väärennetty ja laittomasti valmistettu tavara. 
Kolmansista maista peräisin olevat tavarat, jotka ovat EU:ssa teollis- tai tekijänoikeudella suojatun tuotteen jäljitelmiä, voivat loukata näitä oikeuksia ja niitä voidaan siten luonnehtia väärennetyiksi tavaroiksi, jos näytetään, että ne on tarkoitettu saatettaviksi myyntiin unionissa. EUT:n mukaan tästä on näyttönä erityisesti se, että tavaroita on myyty asiakkaalle unionissa tai niistä on osoitettu myyntitarjous tai mainontaa kuluttajille unionissa. 

Se, että myynti on tapahtunut internetsivustolla pidetyssä sähköisessä kauppapaikassa kolmannessa maassa, ei pelkästään ole esteenä sille, että myydyn tavaran tavaramerkkioikeuden haltija saa tuoteväärennösasetuksen mukaista suojaa. EUT:n mukaan ei ole lisäksi tarpeen tutkia sitä, onko tämä tavara ollut ennen myyntiä kuluttajille unionissa kohdistetun tarjouksen tai mainonnan kohteena. 

EUT:n  ratkaisun mukaan tuoteväärennösasetusta onkin tulkittava siten, että oikeudenhaltija saa sen mukaista suojaa jo tavaran ostamisen perusteella, vaikka sähköinen kauppapaikka sijaitseekin kolmannessa maassa, mutta tuotteet päätyvät jakeluun unionin alueella, jossa ne on suojattu tavaramerkkien ja/tai tekijänoikeuden perusteella.  

Pienille lähetyksille tulossa erityinen menettely
Jutun alussa mainittiinkin, että aiempi tuoteväärennösasetus on korvattu vuoden alusta  uudella asetuksella (608/2013), jolla on saatu Suomessakin voimaan kauan kaivattu yksinkertaistettu hävitysmenettely. Pieniin lähetyksiin soveltuu tietyin edellytyksin vieläkin yksinkertaisempi menettely, jossa tulli ilmoittaa suoraan hävitysaikeesta tavaranhaltijalle.

Asetuksessa ’pienellä lähetyksellä’ tarkoitetaan posti- tai pikalähetystä, joka sisältää kolme yksikköä vai vähemmän tai on bruttopainoltaan vähemmän kuin kaksi kilogrammaa. Määritelmän piiriin kuuluvat esimerkiksi juuri edellä mainitussa tapauksessa käsitellyt yksittäiset tuotetoimitukset, kuten kellot tai vaikkapa korut tai pienelektroniikka.

Tavaranhaltijan nimenomaista suostumusta ei enää edellytetä, vaan pienten lähetysten hävittäminen on mahdollista, jos sitä ei vastusteta 10 työpäivän kuluessa. Pienten lähetysten hävitysmenettelyn osalta oikeudenhaltija on aina kuluvastuussa tullin vahvistaman maksutaulukon mukaisesti eikä siitä voi tapauskohtaisesti kieltäytyä.

Tervetullut ratkaisu
Oikeudenhaltijat ovat jo ottaneet ratkaisun tervetulleena vastaan. Yhdessä uuden tuoteväärennösasetuksen kanssa se parantaa mahdollisuuksia puuttua verkossa liikkuviin tuoteväärennöksiin.

Ratkaisun osalta on huomattava, että mikäli ostoa ei ole tapahtunut tai eri osapuoli vastaa myynnistä tai toimituksesta, on loukkauksen edellytyksenä edelleen tarjouksen tai mainonnan kohdentaminen kuluttajille kysymykseen tulevassa valtiossa (kts. muun muassa L’Oréal ym., C-324/09) tai Donner, C-5/11).

Vastaavasti pieniä lähetyksiä koskevasta menettelystä kiinnostuneiden tulee huolehtia tullivalvontahakemuksen jättämisestä ja asianmukaisen kohdan valinnasta hakemuksessa.

Seuraavaksi palaan taas M&A-aiheisiin, joista lisää lähiviikkoina - hauskaa pikkujouluaikaa!

Yt.

Jan