Tuesday 20 September 2016

Hyperklinkittäminen ja tekijänoikeus - uusia ratkaisuja

Tervehdys Milanosta,

AIPPIn vuotuinen kokous on pikku hiljaa paketissa ja ajattelin myöhemmin päivittää tällä blogilla tietoja mielenkiintoisista IP-aiheista. Vielä on kuitenkin jäljellä closing dinner, joten AIPPI-kuulumisia odotellessa ohessa asiaa hyperlinkittämisestä uuden tuomioistuinratkaisun innoittamana. Juttu on ollut kirjoittamassa allekirjoittaneen lisäksi Kiira Lehtonen Trustilta. Tapauksessa Euroopan unionin tuomioistuin katsoi 8. syyskuuta 2016 antamassaan tuomiossa asiassa GS Media v. Sanoma Media Netherlands (C-160/15) hyperlinkittämisen laittomasti saatavilla olevaan materiaaliin voivan muodostaa tekijänoikeusloukkauksen. Mikäli hyperlinkin on laittanut esille voittoa tavoitteleva taho, on tietoisuus kyseisten hyperlinkitetyllä sivustolla olevien teosten lainvastaisuudesta lähtökohtaisesti oletettu ja muodostaa tekijänoikeudenhaltijan suostumusta edellyttävän toimen. Sen sijaan voittoa tavoittelemattoman tahon voidaan katsoa syyllistyneen tekijänoikeusloukkaukseen ainoastaan, jos tämä tiesi tai tämän olisi pitänyt tietää siitä, että hyperlinkitetty materiaali on laittomasti saatavilla.

Asia koski Hollannin Playboyn kustantajan Sanoma Media Netherlandsin GS Mediaa vastaan esittämää vaatimusta poistaa sivuiltaan hyperlinkit kolmansien osapuolien sivustoille, joilla oli laittomasti saatavilla Playboyn omistamaa kuvamateriaalia. Playboy ei itse ollut vielä tuolloin julkaissut mainittua kuvamateriaalia.

Ratkaisussa oli keskeistä selvittää, onko hyperlinkittäminen direktiivissä 2001/29/EY (tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivi) tarkoitettua “yleisölle välittämistä”, minkä tuomioistuin totesi aikaisempaan tapauskäytäntöönsä viitaten arvioitavan yksittäistapauksittain. Tässä arvioinnissa keskeisiä kriteereitä ovat muun muassa toiminnan tahallisuus, yleisön suhteellisen laajaa ihmisjoukkoa edellyttävä määritelmä sekä toiminnan voittoa tavoitteleva luonne. Näitä kriteereitä soveltaen voitiin GS Median toiminnan katsoa voineen muodostaa tekijänoikeusloukkauksen, kun GS Media voittoa tavoitellakseen tietoisena hyperlinkitetyn sisällön laittomuudesta välitti ”uudelle yleisölle” Playboyn aikaisemmin julkaisematonta kuvamateriaalia.

Ratkaisua voidaan pitää eräänlaisena jatkumona vuoden 2014 Svensson-tapaukselle, jossa tuomioistuin katsoi, että kun tekijänoikeudella suojatut työt on jo saatettu laillisesti yleisön saataville, ei hyperlinkittämistä voida enää pitää (uudelle) ”yleisölle välittämisenä”. Svensson-tapauksessa kyse oli kuitenkin hyperlinkittämisestä sivustolle, jolla jo kertaalleen julkaistu materiaali oli laillisesti saatavilla, kun taas GS Media -tapauksessa tekijänoikeuden haltijan omat julkaisutoimet ajoittuivat hyperlinkittämisen jälkeiseen aikaan sekä laittomasti materiaalia julkaisseille sivustoille, mikä osaltaan johti erilaiseen tulkintaan.

Tuomion voidaan katsoa olevan linjassa yleisen immateriaalioikeudellisen lainsäädännön tulkintaa koskevan laajemman kehityssuunnan kanssa, jossa taloudellisten intressien turvaamisen merkitys jatkuvasti korostuu ja, kuten tässäkin huomataan, tekijänoikeuden välinen rajanveto esimerkiksi sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa muodostuu jatkuvasti häilyvämmäksi. Tapauksen voidaan myös katsoa luoneen eräänlaisen uuden välillisen tekijänoikeusrikkomustyypin, mikä mahdollistaa uusien vaatimusten esittämisen tekijänoikeudenhaltijoille ja näin vahvistaa tekijänoikeuden asemaa internet -ympäristössä.

Huolimatta siitä, että EUT tunnusti tärkeäksi tasapainon säilyttämisen oikeudenhaltijoiden etujen sekä sananvapauden ja tiedon vapaan liikkumisen välillä (mitä myös hyperlinkittäminen palvelee) GS Media -tapauksen voidaan katsoa merkitsevän ilmeisiä hankaluuksia tiedon jakajille, joiden tulisi siis jatkossa voida luotettavalla tavalla selvittää, onko heidän kaupallisissa tarkoituksissa hyperlinkittämänsä materiaali saatettu laillisesti saataville. Ongelmat muodostuvat käytännön tasolla useille niille yrityksille, joiden liiketoimintamallit pohjautuvat linkitetyn aineiston hyödyntämiseen, koska tällöin toiminta on aina lähtökohtaisesti voittoa tavoittelevaa. Yksi mielenkiintoinen ratkaisematon oikeuskysymys toki vielä on, voiko tekijänoikeuloukkauksen muodostaa myös linkittäminen sivustolle, jolla materiaali on laittomasti saatavilla, jos tekijänoikeudenhaltija on kuitenkin laillisesti jo julkaissut aineiston. Mielestämme ainakin näissä tapauksissa tulkinnan tulisi olla erilainen jo edellä mainituista liiketoiminnallisista intresseistä johtuen. Nähtäväksi myös jää, miten tapaus vaikuttaa esimerkiksi internetin hakukoneiden maksettujen hakuosumien tulkintaan, joihin tapauksen analogiaa voitaneen ainakin osittain johtaa. Odotettavaa onkin, että tätä aihepiiriä koskevaa tapauskäytäntöä on jatkossa luvassa lisää.

Nyt hauskaa syyskuun jatkoa ja lähden valmistautumaan juhliin!

Yt.

Jan