Wednesday 26 October 2016

From Elvish and Klingon to C++: languages should or should not be subject to copyright protection Part 3?

So it finally time to make the final part...

To further support the ruling, the CJEU repeated the idea of Advocate General Bot in that in its view "...allowing that the functionality of a computer program be protected by copyright would amount to making it possible to monopolise ideas, to the detriment of technological process and industrial development". Thus, the ruling is much in favor of narrow interpretation of copyright, which limits free competition less.

The decision of the CJEU that the functionality of a computer program cannot be protected by copyright is not very surprising, since it repeats the approach previously adopted by the English courts, in cases such as Navitaire Inc v EasyJet Airline Co Ltd [2004] and by the Advocate General. On another note, the case was very complex in many ways, and therefore it seems natural, though unfortunate, that the judges and parties were to some extent unable to understand each other. Disappointment in this was also commented by Lord Justice Lewison, the judge in the Court of Appeal, where he referred to the ruling of the CJEU. According to Lewiston, the parties themselves had interpreted the ruling in different ways and, in addition, he criticized the European Court for not answering all the questions presented to it. Therefore, my guess is that this story and discussion will continue in future cases.

So to summarise, according to  the Council Directive 91/250/EEC ("the Software Directive") contains the following recitals: "Whereas, for the avoidance of doubt, it has to be made clear that only the expression of a computer program is protected and that ideas and principles which underlie any element of a program, including those which underlie its interfaces, are not protected by copyright under this Directive; Whereas, in accordance with this principle of copyright, to the extent that logic, algorithms and programming languages comprise ideas and principles, those ideas and principles are not protected under this Directive."

Does this mean that programming languge cannot enjoy copyright protection which was the original system? Is it only relevant in case of infringement of computer program language by another computer program language? Can one, say, infringe a copyright in J.R.R Tolkien’s Elf language by writing a book with that language? Well in light of above it seems that computer programming languages can enjoy copyright protection, but the scope of such protection is just often limited by functional elements. So while in many cases it seems difficult to establish infringement of a computer program if the other party has utilised functional elements driven from the underlying programming language, (or the other way around, infringement of copyright in language by a computer program) infringement of a copyright in "language infringes language" -type of claims seems more convincing and easier to enforce. What is the practical economical rationale behind such infringing action remains for all of us to consider. Similarly all of us who have spend some part of their live in Oxford can breathe a sigh of relieve as Tolkien's work in the development of Elf language would be protected within this similar scope with this "no reaping without sowing" kind of justification elaborated above.

Let me know your thoughts on this and truly fascinating topic!

Regards,

Jan


Sunday 23 October 2016

Teknologiatransaktioiden sopimusongelmia - tuomioiden täytäntöönpanosta Yhdysvalloista Suomeen?

Tervehdys,

Erinomaista alkavaa työviikkoa! Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa muutamalla sanalla tuomioiden täytäntöönpanosta ja ajatuksena on nimenomaan tarkastella Yhdysvalloissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanoa Suomessa, kun asiasta aina aika ajoin nousee kysymyksiä kansainvälisissä teknologiatransaktioissa. Kysymys on verrattain yleinen ja tulee vastaan esimerkiksi tilanteessa, jossa yhdysvaltalainen yritys käyttää kehittäjäyhteisönsä teknologiasopimuksissa johonkin omaan osavaltioon viittaavaa lakia, mutta monissa muissakin standardiehdoissa kyseiseen lakiviittaukseen törmää. Mutta miten täytäntöönpanomekanismit toimivat ja onko kotimaisella yrityksellä itse asiassa riskiä, että merkittäviä kotimaisesta oikeuskäytännössä poikkeuksellisia vahingonkorvausvaatimuksia yritettäisiin panna täytäntöön Suomessa? Jos et ole perehtynyt vielä aiheeseen, niin käydään periaatteita läpi.

Voiko yhdysvaltalaisen tuomioistuimen ratkaisun saattaa yksinkertaisesti täytäntöön?

Suomessa ulkomaisen tuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon kannalta keskeistä on, että päätöksiä ei voida panna täytäntöön ilman kansainvälistä sopimusta tai kansallista säännöstä, johon täytäntöönpano voidaan perustaa (Laki kansainvälisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 426/2015, 30 §). Suomen ja Yhdysvaltojen välistä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa ei ole tällä hetkellä pätevästi säädelty kummallakaan instrumentilla. Tässä ja muissa vastaavissa tapauksissa ulkomaista tuomiota ei siten lähtökohtaisesti saada suoraan Suomessa pantua täytäntöön. Sääntelyn taustalla olevassa hallituksen esityksessä kuitenkin todetaan (HE 216/2014): ”vaikka vieraassa valtiossa annettu tuomio ei saa positiivista eikä negatiivista oikeusvoimaa Suomessa, sen vaikutus ei ole mitätön. Vaikka oikeudenkäynti on täytäntöönpanoperusteen saamiseksi käytävä uudelleen Suomessa, on vieraassa valtiossa samassa asiassa samojen asianosaisten välillä annetulla tuomiolla yleensä merkittävää painoarvoa näyttöä arvioitaessa.” Tämä on kuitenkin huomattavasti heikompi vaikutus kuin itse tuomion täytäntöönpanokelpoisuus ja luo epävarmuustekijän tuomion oikeusvaikutusten aikaansaamiseksi vireille saattaneelle taholle. 

Voiko sopimuksen sanamuoto vaikuttaa tulkintaan?

Sopimuksen sanamuodolla on ehdottomasti merkitystä. Jos osapuolet esimerkiksi nimenomaisesti sopisivat, että sopimusta koskevat tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia myös muussa kuin valitussa oikeuspaikassa, saattaisi tilanne muuttua ja tälle voisi olla mahdollista hakea vahvistusta kotimaisesta tuomioistuimesta. Sama seikka kannattaa pitää mielessä kotimaassa sopimuksia laadittaessa, jos välimiesmenettelyä ei käytetä ja toimitaan Brysselin- ja Luganon-sopimuksien ulkopuolella.

Onko sillä eroa toimiiko kotimainen yritys puhtaasti kotimarkkinoilla tai jos kyseessä on kansainvälisesti toimiva yritys? 

Tällä on käytännössä merkitystä. Mikäli Yhdysvallat on tehnyt tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen sellaisen muun maan kanssa, jossa kansainvälisillä markkinoilla toimiva konserni operoi ja/tai jossa sillä on omaisuutta, saattaisi tällöin olla mahdollista hakea tuomion täytäntöönpanoa helpommin tällaisesta maasta. Asia vaatii kuitenkin syvempää analyysiä.

Entäs jos sittenkin prosessiin lähdetään Suomessa? 

Mikäli yhdysvaltalainen tuomio kuitenkin saataisiin Suomessa täytäntöönpannuksi, voisi tällöinkin olla mahdollista suojautua poikkeuksellisia vaatimuksia vastaan esimerkiksi niin sanotun ordre public (engl. public policy) -periaatteen nojalla, joka estää Suomen oikeusjärjestyksen kannalta epäyhdenmukaisten tuomioiden täytäntöönpanon (sellaisenaan). Periaatteen katsotaan olevan Suomessa voimassa yleisenä kansainvälisyksityisoikeudellisena periaatteena. Ordre public -periaate tarkoittaa käytännössä, että ristiriita tuomioistuinvaltion perusperiaatteiden kanssa voi johtaa sopimukseen sovellettavan lain ristiriidan aiheuttavan säännöksen soveltamatta jättämiseen. Mainittuun periaatteeseen voisi mahdollisesti vedota esimerkiksi ylisuuria sanktioluonteisia vahingonkorvauksia vastaan. 

Johtopäätöksiä?

Aihe on monimutkainen ja verrattain vähän tutkittu, joten yllä mainittuja periaatteita ei ole käsitykseni mukaan yksityiskohtaisesti ratkaistu kotimaisessa oikeuskäytännössä. Yllä mainitut täytäntöönpanon esteet huomioiden, ainakin kotimaisen yrityksen näkökulmasta, jos pelkona on ylisuurien vahingonkorvausten ulottuminen automaattisesti Suomeen, ei täytäntöönpano ole kuitenkaan suoraviivaista ja lisäksi voimme aina miettiä riskin realisoitumisen todennäköisyyttä yllä mainittu huomioiden. Välitystuomiot ovat sitten ihan omassa kategoriassaan. Tähän liittyen kannattaa myös pitää mielessä osakkeenomistajan ja yhtiön välistä vastuunjakoa pohdittaessa piecing the corporate veil - ilmiö, josta kirjoitin aiemmin tänä vuonna Kluwerin Patent Law Blogissa, mutta tämä on jo sitten hieman eri kysymys. Toivottavasti tästä tuli jollekin uusia ajatuksia ja jäädään seuraamaan tilannetta!

Hauskaa työviikkoa,

Limppu